Enemmän kuin kisaviikonloppu - hopeasompaaja muistelee

Oli tekemisen meininkiä, odotuksen tunnetta, jännitystä ja ystävyyttä. Muistan monet makeat naurut kanssanne entiset taivalkoskelaiset hopeasompaajat Terhi, Sari, Riitta ja Johanna. Oli yhteisiä koillismaalaisten bussimatkoja kisoihin. Kevään ja jopa koko hiihtokauden kohokohta oli Taivalkosken Metsä-Veikkojen hiihtokisat metsäoppilaitoksen maastoissa: kuuluisat runsaasta osanottajamäärästä, hyvästä tunnelmasta ja upeista palkinnoista.

Harrastaminen tuo ihmisiä yhteen ja antaa iloa ja uusia kokemuksia. Minä en olisi minä ilman pientä ja tehokasta koillismaalaista maastohiihdon yhteisöä noin 25 vuoden takaa. Lapsena minulle jäi tunne, että nämä aikuiset halusivat tehdä asioita meidän lasten ja koko yhteisön eteen. Loitte hyvinvointia ympärillemme, elämää ja kuhinaa kyliin. Kiitos siitä. Nyt tuo yhteisö on pienentynyt mutta se elää edelleen ja ilahduttavasti urheiluseuratoiminnan perinne myös siirtyy sukupolvelta toiselle. Samat kasvot ovat ladun varrella mutta nyt huoltajina ja järjestäjinä. Jotain perusteellisen merkityksellistä on siis jäänyt monen muunkin sydämeen kytemään oman lapsuuden kokemuksista.

Viime talvena pidimme me kuusamolaiset ja taivalkoskelaiset hienon Musticup-hiihtokisaviikonlopun toisiamme auttaen. Yhdessä tekeminen antoi hyvää mieltä, tsemppiä ja uskoa, että pienelläkin porukalla voimme onnistua. Kokosimme nykymittavakaavassa ison yli satapäisen hiihtokansan kisaamaan tasokkaille radoillemme. Nyt olemme hakeneet yhdessä Koululiikuntaliiton mestaruuskisoja Kuusamoon ja Taivalkoskelle hiihdossa, yhdistetyssä ja mäkihypyssä. Toivottavasti yhteistyömme huomataan ja saamme kisat. Harrastajamäärien vähetessä on katseiden oltava yhä avarampia kuntarajojenkin yli. Yhdessä tekemällä olemme enemmän.

Heidi, hiihdon ystävä ja seura-aktiivi Kuusamosta

(Juttu on julkaistu Metsä-Veikot -lehdessä)