Puheenvuoro - piirikokous 21.2.2026

Arvoisa piirikokousväki! On kunnia saada puhua teille.

Kerron pohjoisesta paluumuuttajan silmin.

Heidi varttui maalaistalossa, lypsykarjan ja puusepän yrityksen askareissa. Elin nuoren urheilijan elämää. Turvallinen kasvuympäristö ja vanhempien kantava rooli ovat yhteiskuntamme sydän. 

Opettajaksi tuo kieliä opiskeleva nuori ei halunnut mutta tarinan jatko-osa paljastaa, että siitä löytyi ammatti yhteiskuntamme ytimessä. Jokainen lapsi ansaitsee ja tarvitsee riittävät ja oikeanlaiset resurssit koulupolulleen.

Rakentui koti ja syntyi kolme tyttöä. Elämän motoksi muodostui ajatus siitä, että monenlaista osaa, kun jaksaa uskoa ja ponnistella. Meidän täytyykin puhaltaa tulevaisuuden uskoa ihmisiin. 

Yritteliäisyys on yhteiskuntamme moottori. 

Pitkien välimatkojen alueellamme erilaiset yhteydet korostuvat.

Tuulivoimahankkeet myös koillisella itärajalla ovat elintärkeitä ja niitä tulee edistää. Tällä hetkellä keskustelemme itäisillä alueilla siitä, kuinka energia riittää edes nykyisiin asioihin - kasvusta puhumattakaan. Energian ja siihen liittyvän elinvoimaisuuden ja huoltovarmuuden tulee olla seuraavan hallitusohjelman tavoite.

Edessänne on nyt nainen, joka ajattelee keskustalaisuuden olevan tämän hetken kovinta, pehmeintä ja keskeisintä asiasisältöä. Eikä vähiten sen arvojen vuoksi.

Paluumuuttajana minulle kantava ajatus on Suomen idea. Mitä olemme ja mistä tulemme. Mitä voimme oppia muilta. Hyvät kuulijat, on uuden yhteiskuntasopimuksen aika. Emme voi lillua toivottomuuden ja näköalattomuuden haaleassa vedessä. Suomi tarvitsee meidän kaikkien raikasta tuulta täältä pohjoisesta. Kiitos!